Ujuni Ahmed kehottaa puhumaan ongelmista – poliittinen vaikeneminen syventää vähemmistönaisten epätasa-arvoa

Ujuni Ahmed on kysytty asiantuntija, Kriisivalmiusjärjestön puheenjohtaja, tuore äiti ja kiitetty kirjailija, jonka teos ”Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin” sai ensi-illan Kansallisteatterissa syksyllä 2023. Hän tuli perheensä kanssa Suomeen Somaliasta 1990-luvun alussa, jolloin maahanmuuttajien integrointiin ei vielä ymmärretty panostaa. Se on Ahmedin mukaan johtanut moniin tämän hetken ongelmiin.

Ahmed huomasi jo nuorena, miten vähemmistöyhteisöjen naiset ja heidän oikeutensa nähdään eri tavoin kuin enemmistöyhteisön. 

– Vähemmistöjen kohtaamiseen liittyy vääränlaista sensitiivisyyttä ja uskomusta, että jotkut väkivallan muodot kuuluvat tiettyyn kulttuuriin ja että niitä pitäisi hoitaa eri tavalla kuin valtaväestön naisten väkivaltaa. 

Työtä tulisi tehdä vähemmistöyhteisölähtöisesti

Ahmed kokee yhdeksi isoimmista haasteista sen, ettei vähemmistöön kuuluvia naisia aidosti kuunnella. 

– Tämä johtaa siihen, ettei tasa-arvotyö näy vähemmistönaisten elämässä. Keskustelua on vaikea käydä, koska sitä estää jonkinlainen loukkaantuminen. Pitäisi kuitenkin miettiä hyödyttääkö työ enemmän sen tekijää vai kohdetta. 

Eniten Ahmed on huolissaan poliittisen tason vaikuttamisesta. 

– Vähemmistönaisia kuullaan tietyillä rajatuilla foorumeilla, mutta johtoasemiin ei pääse. 
Naisten sukuelinten silpomisen vastainen työ ja lakialoitteen eteenpäinvieminen on ollut Ahmedille erityisen uuvuttavaa. 

– On pitänyt jatkuvasti todistella, miksi asia tärkeä ja toisaalta, miksi sitä ei pidä toteuttaa valkoisten feministien näkemyksen mukaan. Mutta miten ulkopuolelta tuleva osaisi nähdä koko kuvaa, kun ei tunne kulttuureja?

Maahanmuuttajat kärsivät eniten epäonnistuneesta integraatiosta

Poliittisella kentällä keskustelu maahanmuutosta etenkin pakolaisen osalta on polarisoitunutta: maahanmuuttoa vastustetaan rasistisin sanankääntein tai sen puolesta puhutaan niin kiivaasti, että ongelmilta halutaan ummistaa silmät. Asiasta on vaikeaa puhua neutraalisti, koska maahanmuuttokriittisten on pelätty saavan lisää pontta puheilleen. Ahmedin mielestä vaikeneminen oman agendan vuoksi aiheuttaa vain kärsimystä. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta on moninkertaista ja tekijä on yleensä maahanmuuttajataustainen. Kaikki eivät halua tätä myöntää.

Ahmed näkee ongelmien saaneen alkunsa jo 1990-luvun alussa, jolloin kotouttamistoimenpiteitä ei ollut. Skinit levittivät pelon ilmapiiriä, eikä asiaan puututtu kunnolla. Äidit jäivät kotiin. Vanhempia ei kannustettu opiskelemaan. Siitä maksetaan nyt. 

– Integroituminen on paljon vaikeampaa kuin mitä ajattelemme. Vastaanottajana ei ole pelkästään valtio, vaan maahanmuuttajat tulevat valmiisiin yhteisöihin. Kun ihmisellä on jo vahva etnisen viiteryhmän ja uskonnon yhteisö, josta mahdollisesti tunteekin jonkun, kynnys lähteä opiskelemaan suomen kieltä tai muuta on korkea. On helpompi jäädä elämään niiden neuvojen kanssa, joita yhteisöstä annetaan. Toki tämä riippuu myös tulijan iästä. 

Tästä syystä pelkästään uusien tulijoiden tilanteen huomioiminen ei auta, vaan Ahmed peräänkuuluttaa huomion kiinnittämistä olemassa oleviin vähemmistöyhteisöihin ja niiden rakenteisiin. 

Ongelmiin kiinni tutkimuksen kautta 

Osaltaan epätasa-arvoa ja naisten asemaa voitaisiin parantaa tutkimustyön kautta. Ahmedin mukaan myös lainsäädäntömme on hyvin yksilökeskeinen. Se ei tunnista yhteisöllistä väkivaltaa tai vainoa. 

– Täytyisi tutkia maahanmuuttajayhteisöjen valtarakenteita, jotka estävät yhteisön jäseniä tukeutumasta yhteiskuntaan. Samoin rinnakkaisyhteiskuntaa. Onko meillä sellaista? Onko rakenteita, jotka korvaavat poliisijärjestelmää tai terveydenhuoltoa? 

Tutkimuksen kautta vääristyneitä rakenteita voitaisiin purkaa, jotta täällä jo olevat ihmiset saadaan palveluiden piiriin ja luottamusta viranomaisiin saataisiin rakennettua yhteisöissä. Mutta myös tutkimuksessa on omat haasteensa.

 – Jos tutkimus tehdään vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, se poissulkee lähes kaikki, jotka kohtaavat sukuelinten silpomista sekä suuren osan kunniaväkivaltaa kohtaavista. Näin tuotetaan harhaanjohtavaa tietoa. Tutkimuksia pitäisi tehdä yhdessä. 

Tasa-arvo ei ole koskaan valmis

Ahmed ei halua vaipua synkkyyteen, mutta sanoo olevansa realisti. Hänen mielestään vuosilukurajoista tulisi luopua.

– Vaikuttaa epärealistiselta, että jonakin päivänä globaalisti kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Ihmiset ovat erilaisia. Ei saa ajatella, että 10 tai 50 vuoden kuluttua tasa-arvo on valmis. Kun tiedostamme sen, teemme enemmän töitä asian eteen.
Tasa-arvotyön edistysaskeleita ei myöskään kannata pitää itsestäänselvyytenä, koska siinäkin tulee takapakkia.

– Olemme pitäneet rauhan itsestäänselvyytenä, koulun ja terveydenhuollon itsestäänselvyytenä, ja missä olemme nyt. Tasa-arvotyössä ei pidä herpaantua. 

Kriisivalmiusjärjestö 

• Ujuni Ahmed toimii Kriisivalmiusjärjestön puheenjohtajana.
• Järjestö tarjoaa kriisi- ja konfliktiolosuhteissa ilman tukea jääneille siviileille aseetonta humanitaarista turvallisuustukea, jonka tavoitteena on tukea siviilien hengen ja terveyden ylläpitoa akuuteissa ihmisyyden vastaisissa tilanteissa.
• Vuonna 2021 perustetun järjestön toiminta rahoitetaan vapaaehtoistyöllä, yksityisillä lahjoitusvaroilla sekä Oikeusministeriön hanketuella.