Sukupuolten tasa-arvon on oltava keskeinen osa rauhanprosessia
Rauha ja yhdenvertaisuus kulkevat käsi kädessä: yhteiskunnat, joissa sukupuolten tasa-arvossa on edistytty, ovat usein muita rauhallisempia, ja toisaalta rauhallisissa yhteiskunnissa sukupuolten tasa-arvoa voidaan edistää paremmin.
Sukupuolten tasa-arvo on merkittävä tekijä myös rauhanprosessissa. Miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset oikeudet vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat oman yhteisön tulevaisuutta. Kestävän rauhan ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen edellytykset muodostuvat samanaikaisesti poliittisella, yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Siksi sekä miesten että naisten on voitava osallistua rauhanprosessin jokaiseen vaiheeseen neuvotteluja edeltävistä tunnusteluista aina konkreettisiin toimiin, joihin kättelyn jälkeen ryhdytään.
Laaja osallistuminen mahdollistaa kokonaisvaltaisemman ymmärryksen konfliktin taustatekijöistä ja kestävän rauhan edellytyksistä. Se takaa myös, että rauhansopimuksen jälkeen suurin osa kansalaisista ymmärtää rauhan hyödyt ja uskoo sovittuun rauhansuunnitelmaan.
Lisäksi rauhanprosessit ovat niitä harvinaisia hetkiä historiassa, jolloin poliittiset säännöt neuvotellaan uusiksi – näin ne ovat myös merkittäviä mahdollisuuksia edistää sukupuolten tasa-arvoa. Jos neuvottelupöydässä ei ole mukana naisia, nämä mahdollisuudet jäävät helposti hyödyntämättä.
Naisten laajempi osallistaminen rauhanprosesseihin on maailmanlaajuinen tehtävä
Vuonna 2000 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto tunnusti ensi kerran historiassa, että naisilla on ratkaiseva merkitys rauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Uraauurtava päätöslauselma 1325 oli rajat ylittävän kansalaisyhteiskuntaliikkeen tehokkaan vaikuttamistyön tulos, ja se sai turvallisuusneuvostossa tärkeää tukea esimerkiksi Namibialta ja Bangladeshilta.
Tähän mennessä toistasataa maata on laatinut kansallisen toimintasuunnitelman, jonka avulla toimintaohjelma voidaan muuttaa konkreettisiksi toimiksi kussakin maassa. Tätä työtä johtavat usein naisten kansalliset liikkeet, kuten on esimerkiksi Kolumbiassa, Burundissa ja Irakissa. Onkin tärkeää huomata, että niin kutsutulle Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmalle on laaja tuki myös muualla kuin länsimaissa.
Tästä sitoutumisesta huolimatta naisten osuus on useimmissa rauhanprosesseissa kuitenkin edelleen vähäinen. Viimeisten 20 vuoden aikana alle kymmenesosa kaikista rauhanneuvottelijoista on ollut naisia, ja useimpien virallisten rauhansopimusten allekirjoittajissa naisia ei ole lainkaan.
Konkreettinen tuki vaikuttaa
Jotta rauhanprosesseista saadaan tasa-arvoisempia sukupuolen suhteen, naisten oikeus osallistua niihin on tunnustettava ja heidän osuuttaan rauhanteossa on vahvistettava. Vaikka naisia näkyykin virallisissa neuvottelupöydissä vielä harvoin, luottamuksen rakentajina ja vuoropuhelun edistäjinä he ovat usein merkittäviä hahmoja etenkin yhteisöissä. Nämä roolit jäävät kuitenkin usein vähälle huomiolle ja arvostukselle.
Jotta naisten edustus voidaan varmistaa rauhanprosessien kaikilla osa-alueilla, tarvitaan paitsi naisjärjestöjen tärkeää perusrahoitusta myös poliittista tukea. Naistoimijoiden näkyvyyden kasvaessa on yhtä tärkeää turvata myös heidän turvallisuutensa. Julkisesti aktiivisten naisten häirintä lisääntyy niin tosielämässä kuin verkossakin.
Kuva: Anni Lindgren / CMI
Riippumattomana rauhanvälittäjänä CMI pyrkii vahvistamaan naisten asemaa rauhanprosesseissa. Tämä tarkoittaa poliittisten, kontekstisidonnaisten ja paikallislähtöisten toimien tukemista. Afganistanissa CMI on edistänyt EU-johtoisen Afganistanin naisjohtajien foorumin (AWLF) työtä. Foorumi koostuu monenlaisista naisryhmistä, kuten entisistä parlamentin jäsenistä, poliitikoista, tuomareista, ihmisoikeusaktivisteista, toimittajista ja kansalaisyhteiskunnan edustajista, ja jäseniä on sekä Afganistanista että sen ulkopuolelta. Näin foorumi on pystynyt tuomaan afgaaninaisten näkökulmia kansainvälisiin keskusteluihin, joita Afganistania koskevista päätöksistä käydään.
Toimet ovat tärkeämpiä kuin koskaan
Väkivaltaiset konfliktit lisääntyvät nyt hälyttävää vauhtia ympäri maailman, ja monet maat ovat kasvattamassa sotilasmenojaan. Tutkimusten mukaan militarisoituminen yhdistyy sukupuolten epätasa-arvoistumiseen.
Samalla kyseenalaistetaan olemassa olevia sitoumuksia, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoa ja kansainvälistä sääntöperusteista järjestystä. Sukupuolten tasa-arvoa vastustava liike on osa syvempää poliittista virtausta, joka murentaa demokratian perustuksia monissa maissa. Näiden kehityssuuntien vuoksi on entistäkin tärkeämpää puolustaa viime vuosikymmenien saavutuksia ja ryhtyä konkreettisiin toimiin sukupuolten tasa-arvon ja rauhanprosessien hyväksi.
Kun naiset ja miehet osallistuvat tasaveroisesti rauhanprosessiin ja yhteisöjen elinehtojen parantamiseen, rauhannäkymät paranevat merkittävästi. Itse rauhanprosessi ei välttämättä helpotu, mutta sen tulokset ovat todennäköisesti kattavampia ja oikeudenmukaisempia. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on olennainen osa tätä yhtälöä.
