Hanna Klinge: ”CMI vaalii Ahtisaaren vahvaa perintöä tasa-arvon edistäjänä”

Kansainvälisesti merkittävä ja tunnettu CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation, on presidentti Martti Ahtisaaren vuonna 2000 perustama rauhanvälitysorganisaatio. CMI:n varatoimitusjohtaja Hanna Klinge haaveili jo lukiolaisena rauhan ja konfliktin tutkimuksen opinnoista Ruotsissa. 

Klingen opiskeluaikoja ja kiinnostusta kansainväliseen politiikkaan leimasi osaltaan Persianlahden sota ja suurvaltojen voimasuhteet. Vaikka ensisijainen opiskeluhaave jäi silloisen elämäntilanteen vuoksi toteutumatta, hän päätyi aihealueen pariin kulttuuri- ja kumppanuussuhteiden kehittämisen kautta. Työssään British Councilissa Klinge keskittyi muun muassa resilienssikysymyksiin, demokratiaan ja osallisuuteen. CMI:llä Klinge on työskennellyt kuusi vuotta, vuodesta 2021 lähtien varatoimitusjohtajana. 

Maailma kuohuu, rauhanvälitys ammattimaistuu 

Ammattimaistuminen on Klingen mukaan iso muutos alalla, ja CMI:n kehitys heijastelee alan kehitystä yleisesti. Maailmalla konfliktien määrä ovat kasvussa, mikä näkyy organisaatiolle tulevien pyyntöjen määrässä. Kaikkeen ei kuitenkaan ole mahdollista lähteä mukaan. 

– Meillä on käynnissä lukuisia projekteja, jotka kattavat neljä maantieteellistä aluetta. CMI:n temaattisina painopisteinä ovat naiset ja rauhanvälitys sekä digitaalinen rauhanvälitys. Kun konfliktin osapuolet tai kansainvälinen organisaatio esittää meille pyynnön, arvioimme, mitä lisäarvoa voimme tarjota. Emme koskaan tuppaudu mukaan, emmekä mene valmiin ratkaisun kanssa, vaan tuemme paikallisia heidän omassa rauhanprosessissaan. Paikallinen omistajuus on myös yksi Ahtisaaren keskeisistä periaatteista.

CMI:llä on Helsingissä ja Brysselissä yhteensä noin 80 vakituista työntekijää ja parissakymmenessä maassa noin sata konsulttisopimuksilla työskentelevää asiantuntijaa. 

– Ahtisaaren tavoitteena oli alusta lähtien omilla jaloillaan seisova ja asiantuntijuuttaan kehittävä organisaatio. Varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana mielikuva sankarirauhanvälittäjästä, joka on usein länsimainen valkoinen mies, saapumassa paikalle ja sopimusseremonioiden keskipisteenä, on alkanut murtua, Klinge kuvailee.

CMI:n suurin rahoittaja on Suomen valtio. Lisäksi organisaatio saa hankerahoitusta EU:lta, muilta mailta sekä jonkin verran yksityisiltä lahjoittajilta.

– Projektien rahoittaminen ei sinänsä ole haaste, mutta se on byrokraattista ja tarkkaan valvottua, kuten pitääkin. Tätä rahoitusta emme voi käyttää organisaation kehittämiseen. Keräämmekin parhaillaan Rauhanrahastoa, jonka turvin vahvistaisimme kykyämme reagoida nopeasti muuttuviin kriisitilanteisiin.

Ahtisaaren perintönä tasa-arvoinen kohtaaminen 

Punainen lanka CMI:n toimintaan kumpuaa Ahtisaaren ajatusmaailmasta, joka rakentuu pohjoismaalaiselle arvopohjalle. 

– Inkluusio ja sukupuolten tasa-arvo ovat Ahtisaaren keskeisiä oppeja. Hänen ikuinen optimisminsa ja tapansa kohdata kaikki ihmiset tasa-arvoisesti harjoittelijoista johtoryhmään tekivät vaikutuksen. Tästä Ahtisaari tunnetaan maailmallakin. 

Mutta myös CMI:llä on jouduttu toteamaan, että tasa-arvotyö ja naisten saaminen mukaan päättäviin asemiin rauhanprosesseissa on hidasta. 

– Maailmalla ei ole yhteistä näkemystä siitä, kuinka tärkeä kysymys on. Alalla on hiukan tuskastumistakin siitä, miten kauan menee, että nämä asiat olisivat dna:ssa. Mutta se täytyy pitää jatkuvasti korkealla agendalla. Tärkeää on, ettei tingitä missään. 

Tasa-arvo on läpileikkaava teema kaikessa CMI:n toiminnassa. Organisaatiolla on ollut oma Women in Peacemaking -asiantuntijatiimi jo vuodesta 2013.  

– Olemme myös tavattoman ilahtuneita yhteistyöstä IGEP-palkinnon kanssa. Tämä on hieno foorumi tuoda CMI:n naistyötä näkyväksi. Arvostamme palkintoa ja yhteistyötä valtavasti. 

Rauhanteknologiasta Suomen uusi tavaramerkki?

Digitaalinen rauhanvälitys on ollut ilmiönä olemassa jo melko pitkään ja CMI on seurannut tiiviisti sen kehittymistä. 

– Ahtisaarikin pohti, miten voisimme varmistaa, että teknologian vaikutukset sotakonteksteissa tunnistetaan ja miten sitä voitaisiin käyttää myös rauhanvälityksen työvälineenä.

Covid-aika vauhditti teknologian käyttöä rauhanvälityksessä. 

– Huomattiin, että naisten osallisuus saattaa kasvaa, jos kokoonnutaan virtuaalisesti. Toimintaympäristöissä, joissa naisten on vaarallista liikkua, heidän osallistumisensa voi olla parempi digitaalisissa kanavissa. Teknologia auttaa ylipäätään laajentamaan sidosryhmiä, joilta mielipiteitä voidaan kysyä. 

Suomessa on myös loistavat puitteet yhteistyölle eri sektoreiden välillä digitaalisen rauhanvälityksen saralla.

– Meillä on huippuosaamista sekä rauhanvälityksessä että teknologian alalla, mutta nämä tahot tulisi saada vieläkin tehokkaammin yhteen. Alalla olisi varmasti vielä paljon saavutettavaa.